Finnish
(Beginning paragraph 51 from the end of Chapter 5)
JUHANI. Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväistä elämää kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja rasvoista. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sieltähän nyt hipsuttelee esiin kultahöyhenissä oikein aika vekama mamselli tai röökinä mitä hän lie. Kas hänen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silmät palaa hänen päässään kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta, koska häntä vastaan käy oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa hännystakissa, ja tirkist...--no vie sinun pirkele itseäskin!--tirkistelee läpi nelikulmaisen lasin, joka välkkyy vekkulin vasemmalla silmällä. Mutta kas nyt...--no sinun seitsemän seppää!--nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääskynen päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli. Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika-nalliainen, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä.
TUOMAS. Herrat ovat narreja.
TIMO. Ja lapsekkaita kuin piimänaamaiset kakarat. Niinpä syövätkin, ryysyt rinnoilla, ja eivätpä--koira vieköön!--osaa lusikkaansakaan nuolla, koska pöydästä nousevat; sen olen nähnyt omilla silmilläni suureksi ihmeekseni.
SIMEONI. Mutta peijata ja nylkeä talonpoikaa, siihen kyllä ovat miehiä.
|
Japanese
p157−158
「チモや、おまえがもう少し世間をよく知っていたら、そんなことはいわぬと思うね。たとえばおまえがツルクの町へ行ったとして、おれは一度ブエトラの貴族の家のお牛を追ってツルクの町へ行ったことがあるんだぜ。そこにはめずらしいものや、はでやかなものがうんとあって、人間の生んだ男をどんなにまよわせるものであるかということを、おれはいやというほど知らされたんだ。そこにも馬車、ここにも馬車、その中にはほおひげのある御者と高価な油をぷんぷんさせている焼きものの人形のような女がすわっている。むこうを見れば、光る羽のような着物を着たおくさまか、おじょうさまかのような人が気どって歩いている。その夫人の手を見るとたまげるね、まるでかたまった牛乳のように白いんだぜ。そしてほおはといえば、疫病やみのように赤いんだ。そこへ悪漢が、ぼうしをかぶり、黒くてつやのある服を着て現れる。すると彼女の目が昼間のかがり火のようにかがやく。悪漢は彼女をのぞくときに、左目にかけている小さながらすの中から見るんだよ。驚いたことにふたりはおじぎをするね。そしておんなは気どりながら、屋根のつばくろのように高い声でしゃべる。それから男は、ぼうしをふりまわしたり手を動かしたり、道路から火花が散るかと思うほどくつをこすった。おれはたまげて、道のすみっこからぽかんと、肩に皮を背負ったまま、すっかり見ていたんだぜ。」
「金を持ってるものはみなばかだよ。」
と、トマスが口をはさんだら、チモもいう。
「そうだよ。まるでかれらは子どもっぽいよ。だいいちかれらは食事のときに、胸に布をあてるし、食卓から立ちあがるとき、さじをきれいになめておくことを知らないね。おれはじっさいにそれを見てたまげたよ。」
「それでも百姓をだますことは上手だよ。」
と、シモニがいった。 |
|
