Finnish
TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistettävä jalli; lihava köntti. Niin; ja sitten me ryypättiin. —Sitten pu'imme nutut päällemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta vähänpä siinä unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia kärmeitä lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan päämme yli. Useinpa kyllä putkahteli Heiskanen ylös, huutain korkealla äänellä: »sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!» ja kohahtaen raukeni heistä moni mikä metsään, mikä harmaasen suohon, mutta useampi vielä mennä pyhkäsi pitkin sileätä tietänsä, huolimatta hänen huudostansa. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan. Mikähän pokko siitä vilkkaisi? kysyin minä Heiskaselta, joka hetken päästä minulle morahtaen vastasi: »mänihän siitä itse ukko Hiisi».--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepeä, sumuinen ilma. Mutta idästä suon partaalta kuului äkisti ääni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon läntiseltä rannalta pian taasen toinen ääni, mutta hieno niinkuin kahaus pienestä koivistosta. Mikä kohaus se siellä, ja mikä kahaus tämä täällä? kysyin minä taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: »hoastaahan kuusiston toatto tyttönsä kanssa».--Mutta meni vihdoin yö ja koitti kerran aamu ja siitä lähdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri metsän rannalla näimme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta hän pakeni kuin hernehaasia tuulispäässä. Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen.
|
Dutch
“Ja het was een mooie brok” zuchtte Fnösk Matti...
Even bleef het stil, toen hernam de verteller:
“Het duurde niet lang of onze kleren waren droog en daar het tijd werd om te gaan slapen maakten we het ons gemakkelijk bij het vuur. Maar we konden niet slapen, daar was geen denken aan want zonder ophouden vlogen de toverpijlen door de lucht. Ze raakten haast onze hoofden. Heishanen keek het een tijdje af en vond toen dat het toch wat al te bar werd. Hij sprak een magische formule uit en nu riep hij telkens: doof dan vuurpijl. Knetterend en vonkend ploften er neer in het moeras, er suisden er nog talloos verder. Er kwam van slapen niets terecht. We zaten stil bij het vuur. Almeteens hoorde ik een zonderling geluid, ik weet niet hoe ik het moet aanduiden, het had iets weg van vallende bomen, gevolgd door het lawaai van een gierende wind.
“Wat was dat?” wilde ik weten. Heishanen mompelde maar door, het was geruime tijd later toen hij antwoord gaf:
“Dat was de oude Hissi zelf, die voorbij vloog.”
De tijd kroop voorbij. Het was nog niet rustig geworden want de bliksemschichten doorkliefden nog steeds de nevel. Ik begon er stilaan aan te wennen, almeteens werd ik opgeschrikt door een zonderling gerucht, het had iets weg van een stem en het geruis van zware dennen. Dit gesuizel klonk van de oostelijke kant van het moeras. Aan de andere zijde klonk een zelfde gerucht, maar dan zachter en fijner.
“Wat is dat nu weer?” wilde ik weten.
“Dat is de troll van het dennenwoud, hij praat met zijn dochter.”
Toen het eindelijk ochtend werd maakten we ons klaar om verder te gaan. Aan de rand van het woud zagen we een bleke wolf. Voor er iemand op bedacht was had ik het geweer geschouderd en juist toen ik aftrok zagen we nog enkel zijn achterpoot. Ik heb hem afgeschoten. |
|
Questions: In Finnish Matti and Heiskanen speak in two different dialects; is that reflected in the translation? Do they speak different dialects in this translation? If so, how natural do they sound? If not, how well do you think that works here? (Version 1958) How rhythmic is the sound or tone of Matti’s story? Does it in any way feel like poetry in motion? Does Matti strike you as a gifted storyteller? What are the most and least “gifted” storytelling moments in the passage? (Version 1958) Does this passage sound like any existing novel you know in the target language, or like a certain author, or like a period novelistic style that you recognize? If so, what or whom? Does that feeling of familiarity make you like the passage more, or less, or have no effect on your response? (Version 1958) If you had time, would you want to read this entire translation? Why or why not? (Does it make you say “wow!”? Are you astonished at its brilliance?) (Version 1958) Does this translated passage make you think that Aleksis Kivi might be a great writer of World Literature, or not? Why or why not? (Version 1958)
|
