Finnish
TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistettävä jalli; lihava köntti. Niin; ja sitten me ryypättiin. —Sitten pu'imme nutut päällemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta vähänpä siinä unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia kärmeitä lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan päämme yli. Useinpa kyllä putkahteli Heiskanen ylös, huutain korkealla äänellä: »sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!» ja kohahtaen raukeni heistä moni mikä metsään, mikä harmaasen suohon, mutta useampi vielä mennä pyhkäsi pitkin sileätä tietänsä, huolimatta hänen huudostansa. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan. Mikähän pokko siitä vilkkaisi? kysyin minä Heiskaselta, joka hetken päästä minulle morahtaen vastasi: »mänihän siitä itse ukko Hiisi».--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepeä, sumuinen ilma. Mutta idästä suon partaalta kuului äkisti ääni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon läntiseltä rannalta pian taasen toinen ääni, mutta hieno niinkuin kahaus pienestä koivistosta. Mikä kohaus se siellä, ja mikä kahaus tämä täällä? kysyin minä taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: »hoastaahan kuusiston toatto tyttönsä kanssa».--Mutta meni vihdoin yö ja koitti kerran aamu ja siitä lähdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri metsän rannalla näimme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta hän pakeni kuin hernehaasia tuulispäässä. Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen.
|
Japanese
p212-213
そりゃそうさ。どの袋にいれたってりっぱなものさ。そこでおれらはまた一ぱい飲んだね。そのころは枝にかけた着物もかわいたので、それを着て横になって寝たがね、ちょっと眠ったと思ったらたいへんなことがおこったんだよ。こんどこそほんとうにたいへんなことだったんだぜ。びっくりするな。頭の上を悪魔の矢が火のへびのようにすっと飛んでいるじゃないか。そこでまたヘイスカネンが、消えろ、悪魔の矢、とさけんでなんどもとびあがったんだ。するとその矢が、森の中や沼地に音をたてて落ちて来た。それがすむと、またきいきいいう音がしてものすごい早さでなにかがやって来た。ヘイスカネンに、こんどはなんという悪魔かねときいてみたら、これこそ老悪魔の本性だと大声でどなるようにいったね。しばらくたって、沼の東のはずれにある大きなもみの木が、急に大きくうなり声をたてはじめた。すると西の方から若い優しい音が聞えた。なんだかへんなので、ヘイスカネンにたずねてみたら、あれはね、年をとったもみの木の魂が、自分のむすめの若いもみの木に話しかけているんだよ、と教えてくれた。それと同時に、おれは森の右のはずれに大きなおおかみがいるのを見た。そいつはまるで、つむじ風の中の豆みたいにぴゅっと走ったので、おれらが見たのはおおかみの左のあと足だけだったよ。おれはすぐに鉄砲をとりあげて、足の裏をねらってニつにしてしまった。」 |
|
Questions: In Finnish Matti and Heiskanen speak in two different dialects; is that reflected in the translation? Do they speak different dialects in this translation? If so, how natural do they sound? If not, how well do you think that works here? (Version 1955) How rhythmic is the sound or tone of Matti’s story? Does it in any way feel like poetry in motion? Does Matti strike you as a gifted storyteller? What are the most and least “gifted” storytelling moments in the passage? (Version 1955) Does this passage sound like any existing novel you know in the target language, or like a certain author, or like a period novelistic style that you recognize? If so, what or whom? Does that feeling of familiarity make you like the passage more, or less, or have no effect on your response? (Version 1955) If you had time, would you want to read this entire translation? Why or why not? (Does it make you say “wow!”? Are you astonished at its brilliance?) (Version 1955) Does this translated passage make you think that Aleksis Kivi might be a great writer of World Literature, or not? Why or why not? (Version 1955)
|
