Finnish
TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistettävä jalli; lihava köntti. Niin; ja sitten me ryypättiin. —Sitten pu'imme nutut päällemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta vähänpä siinä unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia kärmeitä lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan päämme yli. Useinpa kyllä putkahteli Heiskanen ylös, huutain korkealla äänellä: »sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!» ja kohahtaen raukeni heistä moni mikä metsään, mikä harmaasen suohon, mutta useampi vielä mennä pyhkäsi pitkin sileätä tietänsä, huolimatta hänen huudostansa. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan. Mikähän pokko siitä vilkkaisi? kysyin minä Heiskaselta, joka hetken päästä minulle morahtaen vastasi: »mänihän siitä itse ukko Hiisi».--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepeä, sumuinen ilma. Mutta idästä suon partaalta kuului äkisti ääni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon läntiseltä rannalta pian taasen toinen ääni, mutta hieno niinkuin kahaus pienestä koivistosta. Mikä kohaus se siellä, ja mikä kahaus tämä täällä? kysyin minä taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: »hoastaahan kuusiston toatto tyttönsä kanssa».--Mutta meni vihdoin yö ja koitti kerran aamu ja siitä lähdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri metsän rannalla näimme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta hän pakeni kuin hernehaasia tuulispäässä. Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen.
|
Croatian
Guba-Matti: Naravno, to je bio masni zalogaj u našoj vreći. No onda, strusismo jednu niz grio. Sad su nam već i odijela bila suha kao barut. Obukli smo se, polijegali smo oko vatre, ali uz najbolju volju nismo mogli zaspati. Nad našim glavama letile su neprestance zrakom strijele vještica kao užarene zmije. Haiskanen je nekoliko puta viknuo jakim glasom: «Utrni se vještičina strijelo, utrni se!» Na te riječi je pišteći pala po koja strijela u šumu ili u močvaru, ali su mnoge letile nesmetano dalje i nisu se brinule za njegove riječi. Najednom smo čuli kako sa sjevera dolazi naglo kao bura nekakvo oštro i jako soptanje i hrakanje, koje je brzo prohujalo, ali je još dugo šumilo u zraku. Zapitao sam Haiskanena kakva je to prikaza preletila nad nama, a on mi nakon nekog vremena šapćući odgovori: «To je bio nečastivi, sam glavom.» I opet je prošao jedan sat i još jedan, a u blagom maglovitom zraku sijevale su munje. Odjednom se začuje s istočnog kraja močvare jedan glas, sličan šumu mahovinastih jela, a sa zapadnog kraja močvare odgovori drugi glas, ali tako tih i blag kao uzdah tetrijeba. I opet sam zapitao Haiskanena kakav je to žamor i šum, a on mi mrmljajući odgovori: «To stari šumski duh razgovara sa svojom djevojkom.» Napokon prođe noć, svane jutročmi pođosmo kući sa svojim bogatim plijenom. U rukama smo nosili vreće pune jaja, pahuljica i sitne divljači, na leđima skije i ždralove, na ramenu pušku. Čupavog nesita smo vukli naizmjence. |
|
Questions: In Finnish Matti and Heiskanen speak in two different dialects; is that reflected in the translation? Do they speak different dialects in this translation? If so, how natural do they sound? If not, how well do you think that works here? (Version 1942) How rhythmic is the sound or tone of Matti’s story? Does it in any way feel like poetry in motion? Does Matti strike you as a gifted storyteller? What are the most and least “gifted” storytelling moments in the passage? (Version 1942) Does this passage sound like any existing novel you know in the target language, or like a certain author, or like a period novelistic style that you recognize? If so, what or whom? Does that feeling of familiarity make you like the passage more, or less, or have no effect on your response? (Version 1942) If you had time, would you want to read this entire translation? Why or why not? (Does it make you say “wow!”? Are you astonished at its brilliance?) (Version 1942) Does this translated passage make you think that Aleksis Kivi might be a great writer of World Literature, or not? Why or why not? (Version 1942)
|
