Finnish
»Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen mitta ja määrä väsyneen miehen kurkkuun ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa laskettelivat ja muorin tyttäret nauraa rikostelivat. Mutta läksinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua käymään. Lauluni remahti, akkunat säpäleiksi sälähti, ja siitäpä liikkeille Tampereen poroporvarit kaikki. Mutta minä, aina lysti-poika, minä viitenä vilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin vasten kuonoa soraa ja santaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja vedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin viisi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: »anna sen pojan olla alallansa; hän ei ole mikään rakkari eikä mikään pikiprakkari». Mutta kolmas kysyi: »mikä sitä poikaa vaivaa?» ja neljäs sanoi: »häntä pitäis auttaa ajallansa». No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta viides tuuppasi vihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: »mene Helsinkiin!» Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun vellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: »mene nyt, mene tiehes, sinä vasaran-poika!» Läksin taasen tietä käymään, minä veitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeesen, astuin ylös Kuninkalan saarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!»
|
Polish
Dzban piwa i kwarta wódki – oto najlepsze lekarstwa na sercowe cierpienia. Piłem i śpiewałem, a córeczka pani gospodyni nie stroniła od pieszczot i śmiechu. Ale porzuciłem wnet radosne igry i wyszedłem na ulicę. Śpiewałem tak głośno, że wszystkie szyby dźwięczały, a mieszczuchy z Tampere nie posiadały się ze złości. Ale ja jak błyskawica gnałem po wybrzeżu, aż piasek i żwir zasypywały mi usta i oczy. Wałęsałem się od miasta do miasta i wszędzie zbierałem tylko wyzwiska i obelgi. W Turku to jeden dźgnął mnie nawet nożem. Pewnego razu na rogu ulicy wpadłem w objęcia pięciu rezolutnych dziewek. Jedna kopnęła mnie, druga powiedziała: „Zostaw tego chłopaka! To nie żaden łobuz ani wagabunda!” Trzecia spytała: „A czegóż on tu chce?” Czwarta zaśmiała się: „O, na pewno można by mu pomóc!” Na to ja: „A więc chodź ze mną!” Ale piąta wpadła między nas rozgniewana i wrzasnęła: „Idź do diabła!” Zamiast do diabła, poszedłem do Helsinek. Tam zamknęli mnie o chlebie i wodzie, a potem rzekli: „Wynoś się!” – i znowu wędrowałem sobie wesoło po kraju, ja, który miast serca mam w piersiach kapciuch z foczej skóry. Na koniec przyszedłem do Häme i wylądowałem, jak widzicie, na ambonie; i na tym zakończę! Amen! |
|
Questions: What is Lauri’s mood in this mock-sermon? What do you think he’s trying to achieve with it, and why? Does it sound and feel alive to you? (Version 1961) The Finnish original is written in a stylized dialect that now sounds rather archaic. Has the translator attempted to reproduce that archaic dialect? If not, has the translator used a standardized version of the target language, or a colloquial version without slang, or a slangy vernacular, or what? Whichever way the translator went with the archaic dialect, does the attempt seem successful to you? Why or why not? (Version 1961) Does this passage sound like any existing novel you know in the target language, or like a certain author, or like a period novelistic style that you recognize? If so, what or whom? Does that feeling of familiarity make you like the passage more, or less, or have no effect on your response? (Version 1961) If you had time, would you want to read this entire translation? Why or why not? (Does it make you say “wow!”? Are you astonished at its brilliance?) (Version 1961) Does this translated passage make you think that Aleksis Kivi might be a great writer of World Literature, or not? Why or why not? (Version 1961)
|
