Finnish
»Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen mitta ja määrä väsyneen miehen kurkkuun ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa laskettelivat ja muorin tyttäret nauraa rikostelivat. Mutta läksinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua käymään. Lauluni remahti, akkunat säpäleiksi sälähti, ja siitäpä liikkeille Tampereen poroporvarit kaikki. Mutta minä, aina lysti-poika, minä viitenä vilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin vasten kuonoa soraa ja santaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja vedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin viisi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: »anna sen pojan olla alallansa; hän ei ole mikään rakkari eikä mikään pikiprakkari». Mutta kolmas kysyi: »mikä sitä poikaa vaivaa?» ja neljäs sanoi: »häntä pitäis auttaa ajallansa». No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta viides tuuppasi vihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: »mene Helsinkiin!» Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun vellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: »mene nyt, mene tiehes, sinä vasaran-poika!» Läksin taasen tietä käymään, minä veitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeesen, astuin ylös Kuninkalan saarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!»
|
Estonian
[L a u r i] “Toop õlt ja kaks kortlit viina on mõistlik mõõt, et vähendada väsindmehe südamepiina. Kruusid kerkisid ja habe kastus, laulurõkatus oli meeste vastus ja mammatütred naerust nõrkesid. Kuid läksin rõõmupeolt liikuma, läksin mööda tänavaid kiikuma. Mu laul kajas, klirisesid aknad majas, ja kargasid jalule kõik Tampere pürjelid. Kuid mina, ikka lusti-poju, lasksin jooksu mööda rannarihva, virutades neile liiva ja kruusa vastu koonu ning kihva. Tulin sealt Pori linna, pisteti pulkadest puuri ja tehti tänaval tuuri; tulin Uusikaupunki, seal mind aknashauguti; tulin Turu randa, pisteti puss rinda. Tulin lõpuks Aningaiste tänava serva ja kohtasin seal viit lõbusat lirva. Esimene lõi mind jalaga, teine ütles: “Lase poisil olla, nagu ta on; ta pole pussilööja ega kellegi pigisööja.” Kuid kolmas küsis: “Mis poisil viga?” ja neljas vastas: “Teda peaks aitama oma ametiga.” No lähme siis käsikäes käima, ütlesin mina, kuid viies müksas mind vihaselt rusikaga ja räuskas:”Käi helvetisse!” Läksin siis Helsingi, pandi vangipinki, seal siis poiss üle kuulati ja selga tublisti tuulati: “Lase jalga, enne kui parem tants algab!” Läksin jälle maanteele, mina lusti-poju, ikka rõõmus tuju, mina, kellel süda nagu hülgenahast tubakakott. Rändasin teed, lasksin laulu, käisin läbi maad ja veed; tulin Hämemaale, astusin Kuninkala kantsli peale; ning nüüd on aamen - karmauhti!” (180) [L a u r i] Toop õlt ja kaks kortlit viina segi on õige mõõt väsinud mehe kõrile ja peale. Nüüd siis õllekann kiikus ja habe see liikus, poisid laulda lõõritasid ja vanamoori tütred mind aina kõõritasid. Aga mina pidin sellest mängust siis kaduma, hakkasin mööda tänavat allapoole laduma. Laul see mul suust kõmatas, aknad kildudeks prõmatas ja selle peale Tampere pürjelid ärkasid ja mind märkasid. Aga mina, lustiline sell, mina lippasin mööda randa ja kahmasin liiva, et neile vastu nägu anda. Jõudsin sealt Pori linna, ei lastud edasi minna, topiti peergudest korvi ja anti mulle vastu sarvi; tulin Uusikaupunkisse, seal mind akendest hauguti, tulin siis mina Turusse, kus pisteti puss mulle kõrisse. Jõudsin viimaks Aningaiste tänava nurgale ja viis libu mind vedasid sealt urkasse. Esimene virutas mulle jalaga, teine andis leivapala ja ütles: “Las sel poisil olla, ta pole miski tola, pole ta ka purjus ega mingi lurjus.” Aga kolmas küsis: “Mis sel poisil on vaja?” ja neljas trügis ligi ja ütles: “Teda tuleks aidata õigel ajal.” No lähme siis käsikäes kõndima, laususin mina, aga viies nügis vihaselt rusikaga ja käratas: “Kai Helsingisse!” Läksin mina Helsingisse, körti pandi sööma mind kasarmusse, ja siis poissi igapidi uuriti ja viimaks püssitikk selga puuriti: “Vaata, et sa nüüd üles saad ja käi siit kähku minema!” Asusin mina siis jällegi teele, lustlik poiss, kellel laul aina meeles, mina, kel süda kui hülgenahkne tubakakott. Kõndisin, laulsin ja trampisin mööda mägesid ja maid; viimaks Hämemaale sain, astusin üles Kuninkala kantsli peale ja siis oli matsti aamen seal! (213-14) |
|
Questions: What is Lauri’s mood in this mock-sermon? What do you think he’s trying to achieve with it, and why? Does it sound and feel alive to you? (Version 1926) The Finnish original is written in a stylized dialect that now sounds rather archaic. Has the translator attempted to reproduce that archaic dialect? If not, has the translator used a standardized version of the target language, or a colloquial version without slang, or a slangy vernacular, or what? Whichever way the translator went with the archaic dialect, does the attempt seem successful to you? Why or why not? (Version 1926) Does this passage sound like any existing novel you know in the target language, or like a certain author, or like a period novelistic style that you recognize? If so, what or whom? Does that feeling of familiarity make you like the passage more, or less, or have no effect on your response? (Version 1926) If you had time, would you want to read this entire translation? Why or why not? (Does it make you say “wow!”? Are you astonished at its brilliance?) (Version 1926) Does this translated passage make you think that Aleksis Kivi might be a great writer of World Literature, or not? Why or why not? (Version 1926)
Questions: What is Lauri’s mood in this mock-sermon? What do you think he’s trying to achieve with it, and why? Does it sound and feel alive to you? (Version 2005) The Finnish original is written in a stylized dialect that now sounds rather archaic. Has the translator attempted to reproduce that archaic dialect? If not, has the translator used a standardized version of the target language, or a colloquial version without slang, or a slangy vernacular, or what? Whichever way the translator went with the archaic dialect, does the attempt seem successful to you? Why or why not? (Version 2005) Does this passage sound like any existing novel you know in the target language, or like a certain author, or like a period novelistic style that you recognize? If so, what or whom? Does that feeling of familiarity make you like the passage more, or less, or have no effect on your response? (Version 2005) If you had time, would you want to read this entire translation? Why or why not? (Does it make you say “wow!”? Are you astonished at its brilliance?) (Version 2005) Does this translated passage make you think that Aleksis Kivi might be a great writer of World Literature, or not? Why or why not? (Version 2005)
|
