Finnish
AAPO. Sallitaanko minulle sananvuoro?
JUHANI. Kernaasti. Mitä mielit sanoa?
AAPO. Etten kiltaa minäkään tuota rangaistus-parakraaffia, jonka tahtoisit käytettäväksi välillemme asettaa, vaan katsonpa sen veljesten keskenä liian törkeäksi, pedolliseksi.
JUHANI. Vai et kiltaa? Etkö kiltaa? Etkö totisesti kiltaa? Sanoppas sitten viisaampi parakraaffi, koska minä en milloinkaan käsitä mikä on oikein, mikä väärin.
AAPO. Sitä en sano.
JUHANI. Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sinä Jukolan tietäjä.
AAPO. Kaukana tietäjän arvosta. Mutta tämä ...
JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi!
AAPO. Tämähän on ...
JUHANI. Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi!
AAPO. Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs kuin tarhapöllö?
JUHANI. Parakraaffi! huudan minä huikeasti. Se ihka uusi ja vanha, viisas parakraaffi! Sanoppas se, ja minä kuultelen äänetönnä kuin särki sammakon motkotusta.
|
French
A A P O : Puis-je placer un mot ?
J U H A N I : Si tu veux. Qu’as-tu à dire ?
A A P O : Que je n’approuve pas non plus le genre de châtiment que tu voudrais instaurer. Et que je le trouve trop dur, trop barbare même, pour être pratiqué entre frères.
J U H A N I : Tu n’approuves pas ? Tu n’approuves vraiment pas ? Eh bien, propose quelque chose de mieux puisque j’ai l’air de ne jamais savoir ce qui est bien et ce qui ne l’est pas
A A P O : Je n’ai pas dit ça.
J U H A N I : Allons, sors-la nous cette idée si extraordinaire, ô sage de Jukola.
A A P O : Loin de moi de me prendre pour un sage. Cependant, voici …
J U H A N I : Ton i-dée, ton i-dée ! Ta bonne, ton excellente idée !
A A P O : Es-tu fou ? Te voilà qui pousses les hauts cris comme si tu avais le feu aux culottes ! Pourquoi brailles-tu ainsi en secouant la tête comme un hibou ?
J U H A N I : Parfaitement je gueule : ton i-dée, ton i-dée ! Ton i-dée merveilleuse, infaillible, formidable, dis-la donc et je t’écouterai en silence, comme je gardon écoute la grenouille coasser. (127) |
|
Questions: What register is the translation written in? (Formal, semiformal, informal, etc.) Is there any bureaucratic jargon in it? If so, how does it sound? Plausible, implausible? Natural, awkward? (Version 1963) What are the prevailing emotions in the scene? What is Juhani feeling, and what is Aapo feeling? Do they seem to be expressing those emotions in a natural, idiomatic way? Or does the expression of those emotions sound somewhat strange? If it sounds a bit strange, is the strangeness pleasurable? (Version 1963) The Finnish original is written in a stylized dialect that now sounds rather archaic. Has the translator attempted to reproduce that archaic dialect? If not, has the translator used a standardized version of the target language, or a colloquial version without slang, or a slangy vernacular, or what? Whichever way the translator went with the archaic dialect, does the attempt seem successful to you? Why or why not? (Version 1963) Does this passage sound like any existing novel you know in the target language, or like a certain author, or like a period novelistic style that you recognize? If so, what or whom? Does that feeling of familiarity make you like the passage more, or less, or have no effect on your response? (Version 1963) If you had time, would you want to read this entire translation? Why or why not? (Does it make you say “wow!”? Are you astonished at its brilliance?) (Version 1963) Does this translated passage make you think that Aleksis Kivi might be a great writer of World Literature, or not? Why or why not? (Version 1963)
|
